Malcolm Gladwell on kanadalainen journalisti, ammattipuhuja ja kirjailija, joka on julkaissut viisi tietokirjaa. The Tipping Point on hänen ensimmäinen teoksensa.

Gladwelliä voi luonnehtia tieteen popularisoijaksi: hän yhdistelee kirjoissaan ja artikkeleissaan yllättäviä tutkimustuloksia kiinnostaviin tarinoihin. Ei ihan huono metodi, sillä kaikki viisi kirjaa ovat bestsellereitä.

Luin englanninkielisen alkuperäisteoksen, mutta tarkistin, että suomenkielisen käännöksen nimi on ”Leimahduspiste” (2007). Kemiasta lainattu termi ei ole nappivalinta kirjan nimeksi.

Tipping point on alun perin sosiologinen käsite, ja Gladwell käyttää sitä juuri tässä merkityksessä. Osuvampi suomenkielinen nimi olisi siis ollut sosiologian keikahduspiste, joka tarkoittaa harvinaisen ilmiön nopeaa leviämistä.

Gladwellin perusajatus on, että pienet syyt voivat lähettää liikkeelle ilmiöitä, jotka johtavat nopeasti suuriin muutoksiin. Ajatukset, ideat, tuotteet ja käyttäytymismallit voivat levitä kuin virusepidemiat.

Miksi osa lähtee lentoon ja osa ei? Gladwellillä on kolme sääntöä (käännökset MT), jotka auttavat ymmärtämään ja ehkä myös synnyttämään ilmiöitä.

1)  Laki harvojen vallasta (The Law of the Few)

Kun mennään epidemian alkulähteille, usein muutamat hyperaktiiviset poikkeusyksilöt levittävät virusta. Sama pätee Gladwellin mukaan sosiaalisiin ilmiöihin. Mikäli haluaa polkaista käyntiin oman ilmiön, pitää löytää oikeat ihmiset ja suunnata resurssit sinne. Tästä tulee helposti mieleen nykyaikainen vaikuttajamarkkinointi, jossa mielipidejohtajien kautta pyritään käännyttämään massoja.

Ilmiön levittämisessä tarvitaan useampia ihmisiä, joilla on erilaisia sosiaalisia taitoja. Yhdistäjät (connectors) tuntevat kaikki, ja heillä on tapana esitellä uusia ihmisiä toisilleen. Ekspertit (mavens) keräävät ja jakavat tietoa ja auttavat muita ratkaisemaan ongelmia. Myyjät (salesmen) suostuttelevat ihmiset uusien asioiden pariin. Karisma ja tunteisiin vetoaminen ovat heidän tärkeimmät työkalunsa.

2) Tarttuvuuskerroin (The Stickiness Factor)

Gladwell muistuttaa, että viestiä voidaan levittää vain, jos se muistetaan. Siksi sisällön on oltava tarttuvaa, eli se jää mieleen ja lopulta muuttaa käyttäytymistä tai toimintaa.

Gladwell käyttää esimerkkeinä amerikkalaisia lastenohjelmia: tutkimalla kohderyhmän reaktioita ja sitten tuunaamalla rakennetta ja formaattia parannettiin sisällön tarttuvuutta. Kirjan kantavan ajatuksen mukaisesti pienillä muutoksilla voi olla suuri vaikutus.

3) Ympäristön valta (The Power of Context)

Kulttuurintutkijoiden vakiovastaus kiperiin kysymyksiin on, että se riippuu kontekstista. Gladwell ei tässä suhteessa poikkea joukosta. Tiedemiehet saavat vapaasti viljellä höttöistä kontekstin käsitettä, mutta arkisemmassa keskustelussa käyttäisin konkreettisempaa ympäristö-sanaa.

Sosiaaliset epidemiat ovat kiinni ajassa ja paikassa. Pienetkin muutokset ympäristössä voivat vaikuttaa sen kulkuun – suuntaan tai toiseen. Gladwell väittää, että esimerkiksi New Yorkin metroissa onnistuttiin aikanaan vähentämään vakavaa rikollisuutta puuttumalla pikkurikoksiin, kuten vandalismiin ja pummilla ajamiseen.

The Tipping Point vetävästi kirjoitettu kirja: teksti rullaa ja tarinat vievät mukanaan. Akateemiset ammattimiehet epäilemättä löytävät reikiä Gladwellin argumentaatiosta, mutta ainakin minä ostin perusajatuksen, että pieni töytäisy oikeaan paikkaan voi muuttaa maailmaa.

Mutta mihin kohtaan sitä pitäisi töniä?

Gladwell on suurten linjojen mies, joka antaa valitettavan vähän konkreettisia neuvoja. Esimerkiksi pienet muutokset voivat tehdä sisällöstä vastustamatonta, mutta lukijan pitää löytää toimivat muutokset itse.

En ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomiota tähän puutteeseen, mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.